Olen luopunut kreatiinista väliaikaisesti ihan kokonaan. Tämä ei johdu kreatiinin sopimattomuudesta, päin vastoin: koin kreatiinin todella hyväksi ja tehokkaaksi avuksi treenaamisessa. Ongelma on henkinen.
Kreatiinin ja kuukautisten yhteisvaikutuksesta painoni nousi huimat kolme kiloa, vaikka söin juuri niin kuin pitääkin. Kilot tulivat lihaksiin kertyneestä nesteestä (kreatiini) ja turvotuksesta (menkat) ja nyt kun kuukautiset ovat loppumassa ja olen ollut pari päivää ilman kreatiinia, paino on lähtenyt tulemaan rytisten alas. Painonnousun henkinen vaikutus sen sijaan oli järisyttävä siitä huolimatta, että tiesin tismalleen, mistä painonnousu johtui.
Koska me viidenkympin tietämillä olevat naiset olemme eläneet ne hirveät 80-luvun kauneusihanteet, joissa naisten piti olla liki alipainoisia ollakseen muiden naisten silmissä hyväksyttävän laihoja, meillä on aivan erilainen riippuvuussuhde vaakaan. Puntarin uhka on kuin lähtemätön tatuointi aivokuoressa: vaikka tiedämme paremmin, uskomme silti painokilojen epäpyhään perkeleellisyyteen niin hartaasti, että menetämme helposti luottamuksen omaan tekemiseen heti, jos puntarilukema ei sitä luottamusta tue.
Minun piti pohtia mielessäni, haluanko jatkaa sinnikkäästi nestekilojen kanssa siitä huolimatta, että se vaikuttaa voimakkaasti henkiseen hyvinvointiin - vai lopetanko kreatiinin käyttämisen, kunnes saan itseni normaalipainoon ja palaan vasta sen jälkeen kovempaan treenaamiseen. Toki edelleen teen lihastreeniä niin kuin ennenkin, mutta pyrin lähinnä ylläpitämään saavutettua tasoa. Tavoitteellisempaan treeniin palaan, kunhan vaaka on alistettu. Tähän päätökseen siis tulin ja ihan siitä syystä, että henkinen ahdistus altistaa tunnesyömiselle, enkä tässä vaiheessa voi ottaa sitä riskiä, että romutan kaiken vain lihasmassan takia.
Mutta turhautuminenkin paljasti jotain hyvää: edes kaikkein suurin vaakalukema ei saanut minua luopumaan ruokarytmistä ja oikeista ruokavalinnoista. Muutos-valmennuksessa opitut tavat ovat mitä ilmeisemmin tulleet niin vahvaksi osaksi rutiinia, ettei mielenjärkytyskään saa minua luopumaan niistä. Jotain positiivista siis! Itse asiassa, tässä on jo pirun PALJON positiivista!
Kommentit
Lähetä kommentti