Mistä tietää tulleensa keski-ikään? Siitä, että avaa innoissaan läppärin aikeena kirjoittaa jostain mieleen tulleesta seikasta, mutta kun edessä on avoin sivu, ei enää muistakaan mistä oli tarkoitus kirjoittaa. Varmaan mutkattomasta ruuanlaitosta. Olisikohan aihe ollut se...
Tänään tein nimittäin hyvin mutkatonta ruokaa. Ostin kaupan pakastealtaasta valmiin riisi-kasvis mixin ja kypsensin sen pannulla öljyn ja Vönerin kanssa. Sain yhdestä pussista ja puolikkaasta Vöner-lastupaketista kaksi täyttävää ruokaa. Siihen kaveriksi vielä salaatti ja Cottage Pearl -raetta. Näin helppoa on ruuanlaitto, kun sitä ei turhaan monimutkaista.
Totta puhuen, minulla oli joku muukin ajatus. Taisin pohtia tämän viikon teemaa Muutos-valmennuksessa. Tällä viikolla käsitellään mielkuvia ja mielen valjastamista painonpudotuksen tueksi. Kuuntelin ensimmäisen luennon tänä aamuna ja heti tuli mieleen monta asiaan liittyvää oivallusta, joista en tietenkään enää muista yhtäkään.
Olen aivan varma, että elämänmuutos olisi kaatunut jo ajat sitten ilman Muutos-valmennusta. Siellä käsiteltävät asiat ovat itselleni entuudestaan tuttuja, mutta kyse ei olekaan uudesta tiedosta vaan vanhan sisäistämisestä ja muuttamisesta käytännön teoiksi. Ja ehdottomasti myös siitä, että luennot auttavat minua keskittymään siihen, mitä olen tekemässä.
Uusia rutiinejakin olen taas opetellut. Minulla on kahvakuula sohvan vieressä ja teen treeniä aina katsoessani televisiota. Olen myös alkanut tehdä pieniä vatsalihasliikkeitä samalla, kun teen jotain muuta. Ja punnerran seinää vasten. En tiedä, onko se mikään oikea liike, mutta nojaan käsivarsilla seinään ja teen punnerrusliikkeitä. Se on yllättävän rasittavaa tällaiselle mummelille, jonka käsivarsilihasten vahvuus on tasoa taapero. Jotenkin on saatava lihakset parempaan kuntoon, muuten haurastun vanhetessa. Tällaiset liikkeet ovat hyviä, koska ne voi tehdä milloin ja missä tahansa, eikä niihin tarvita mitään välineitä.
Kommentit
Lähetä kommentti