Aivosumu - mitä se on ja miten se näkyy elämässäni nyt pre-menopaussin aikana?
Olen aina ollut nopea ajattelija. Teen oikeastaan kaiken nopeasti: ratkon ongelmat, teen päätökset, muodostan mielipiteet, toteutan suunnitelmat... Aivosumusta ei tietoakaan! Olen ollut hyvin kekseliäs ja luova, sanavalmis ja erityisesti multitaskaaminen on ollut vahvuuteni. Voitte siis arvata, että pre-menopaussin mukanaan tuomat muisti- ja keskittymisongelmat ovat saaneet minut epäilemään jopa muistisairautta.
Ensimmäisen kerran huomasin aivosumun puheenmuodostamisen vaikeutena. Kun ennen olin kyennyt luomaan värikkäitä kuvauksia ja mielikuvituksekkaita tarinoita aivan lennosta, melkein kuin napista painamalla, yhtäkkiä en enää löytänyt sanoja, enkä pystynyt tuottamaan ajatuksiani luontevasti puheeksi. Ulosannista tuli töksähtelevää ja valjua, sanat unohtuivat ja niitä joutui muistelemaan kesken lauseen, eikä luova kirjoittaminen sujunut enää ollenkaan, vaikka olin siinä nuorempana niin hyvä. Tuntui siltä kuin ennen niin vilkas mielikuvitus olisi ahtautunut kahden taipumattoman kiskon väliin, eikä suostunut enää astumaan rajoittavien, taipumattomien rautaraiteiden yli.
Unohtuvia sanoja seurasi kyvyttömyys suoriutua ihan tavallisista askareista. Saatoin unohtaa saman roskapussin monta kertaa ulkoeteiseen, josta se oli tarkoitus töihin lähtiessä viedä jäteastiaan. En yksinkertaisesti hoksannut ottaa sitä mukaan, vaikka se oli melkein ulko-oven edessä. Hain kaupasta kalsiumia monen monta kertaa muistamatta enää kaupassa, mitä lähdin hakemaan. Tulin myös huolimattomaksi. Kun lopulta muistin kalsiumin, otin vahingossa magnesiumia kalsiumin sijaan, koska jotenkin en vaan pystynyt keskittymään sen vertaa, että olisin lukenut mitä purkin kyljessä luki. Saatoin unohtaa käydä suihkussa, vaikka olin jo ehtinyt riisua vaatteeni. Eräänkin kerran seisoin kylpyhuoneessa alastomana ja mietin ihmeissäni, että miksi ihmeessä olen alasti. Sitten puin vaatteet takaisin päälle ja vasta seuraavana aamuna muistin, että minunhan piti käydä eilen suihkussa.
Hajamielinen olen toki ollut ennenkin, mutta en tällä tavalla. Sitten luin aivosumusta eräästä naisten Fb-ryhmästä ja tajusin, että ehkä tämä ei olekaan aivorappeumaa, vaan pre-menopaussioire. Muiden kokemukset olivat hämmentävällä tavalla samanlaisia kuin minulla. Haluan silti korostaa, että jos olet iäkäs ja olet huomannut tällaisia merkkejä itsessäsi, kannattaa käydä lääkärillä varmistamassa asia. Ei kannata uskoa silmät sinisinä someryhmien tai blogien juttuja aivosumusta, koska kyse voi olla jostain vakavammasta!
Viime ajat olenkin yrittänyt löytää itselleni sopivaa aivojumppaa. Toki luen kirjoja, ratkon Punaista Pelikaania (haastava ristikkolehti) jne., mutta haluaisin myös opiskella jotain uutta ja kehittää itseäni. Tällä hetkellä alan vihdoin innostua lihastreenistä sen verran, että harkitsen vakavissani jotain vanhempien naisten kuntosaliryhmää. Sosiaaliset tilanteet kuulema pitävät aivot virkeänä. Katsotaan nyt, miten käy.
Kommentit
Lähetä kommentti