Muutos-valmennuksesta (13kg pudotettu)

Viime vuoden lopussa pudotin painoa 3kg muuttamalla epäsäännöllisen ateriarytmini terveellisempään, mutta edistys loppui siihen. Sain kyllä pidettyä pudotetun painon poissa, mutta yhä useammin lipsuin syömään turhia, epäterveellisiä välipaloja. Olin myös vähällä lipsahtaa takaisin iltanaposteluun, ja sehän on etenkin meille keski-ikäisille naisille vihon viimeinen virhe!

Helmikuun alussa liityin Muutos-valmennukseen. Se ei ole dieetti, vaan vuoden mittainen elämäntapamuutos, joka perustuu siihen, että vanhat huonot tavat muutetaan pienin askelin parempiin. Nyt toukokuun puoleen väliin mennessä olen pudottanut painoa 10kg lisää eli yhteensä 13kg on nyt pudotettu. Vielä pitäisi pudottaa 10-15kg.

Haluan alleviivata sitä, että tämä blogiteksti ei ole mainos. Kukaan ei maksa minulle tästä. Päinvastoin, minä maksan Muutos-valmennukselle siitä, että saan roikkua valmennuksessa mukana. Koen silti tärkeäksi jakaa valmennuksen myötä syntyneen oivallukseni myös teille muille painonsa kanssa kamppaileville:

Monelle onnistumisen avain ei ole tietomäärän lisääminen vaan se, että edellämme kulkee joku, jonka helmasta voi pitää kiinni. 

Näiden ensimmäisten kuukausien aikana en ole saanut uutta tietoa (vaikka tietoa onkin jaettu paljon), koska perustiedot ravitsemuksesta minulla on hyvin hallussa. Myös ruokavalioni oli pääpiirteittäin hyvällä tolalla jo ennen Muutos-valmennuksen kelkkaan hyppäämistä. Silti voin jo kolmen kuukauden jälkeen sanoa, että olen onnistunut asioissa, joissa en ole ikinä onnistunut. Olen vihdoin omaksunut ja muuttanut arkisiksi käytännön tavoiksi sen tiedon, mikä ennen pyöri päässäni ikuista kyllähän sitä pitäisi, mutta kun... -rataa. 

Se kaikkein tärkein Muutos-valmennuksesta saamani hyöty on kuitenkin se, että minulla on ollut helma, josta pitää kiinni. Olen joka arkiaamu kuunnellut yhden luennon ja viikon mittaan jokainen toiminta-askel on kypsynyt päässäni kaikessa rauhassa. Tiedän, että hitaasti eteneminen ei ole muotia, mutta minulle se sopii paremmin kuin hyvin, koska jok'ikinen luento saa minut pysähtymään hetkeksi ja keskittymään. Tajusin, että siihen viime vuoden painonpudotus oli alunperinkin vähällä kaatua: ei ollut mitään, mikä olisi auttanut pitämään ajatukset kasassa ja keskittymään siihen, mitä olin tekemässä. 

Valmennuksella on WhatsApp -ryhmä, johon pääsee jokainen samassa kuussa aloittanut valmennettava. Se olikin ainoa asia, johon petyin. Tässä kuussa olen ollut erityisen ahdistunut ja olisin kovasti kaivannut tsemppiä. Olisin innostunut reseptien vaihdosta ja olisin enemmän kuin mielellään kuullut, miten muilla menee. Yhteisöllisyyden tunne oli kuitenkin poissa, koska muut eivät oikein innostuneet juttelemaan siellä. En tiedä, johtuiko se numeroiden ja nimien näkyvyydestä. Ihmiset eivät ehkä halunneet omalla puhelinnumerollaan ja nimellään keskustella tuntemattomien kanssa asiasta, joka on monelle niin arka. Tuli melkein sellainen olo, että muut ärsyyntyivät minuun ja yrittivät jotenkin sivuuttaa, joten koitin olla mahdollisimman hiljaa. Ehkä olin liian innokas tai ehkä muilla ei sujunut yhtä hyvin ja heitä harmitti, tai heillä vain ei ollut aikaa. 

Tein sitten päätöksen jatkaa ilman WhatsApp -ryhmää. Sen innoittamana perustin tämän blogin. Ajattelin, etten ainakaan anna tämän kaatua siihen, etten saa purettua tuntojani. Koska ajatustenvaihto ei onnistunut vertaisryhmässä niin täällä blogissa uskallan ainakin kirjoittaa omista ajatuksistani, vaikka vastavuoroisuus jääkin uupumaan.