Antisosiaalisuutta ja postmenopaussioireita

Viime aikoina olen kärsinyt yleisestä vastenmielisyydestä ihmisiä kohtaan. Töissä käyminenkin on rankkaa, koska teen töitä hoiva-alalla, enkä millään jaksaisi puristaa itsestäni irti sosiaalisuutta. Olenkin samaistunut Good Omens -sarjan Crowley -nimiseen demoniin, joka suhtautuu ihmiskuntaan vihamielisesti, vaikka on pohjimmiltaan hyvä tyyppi.

Koska menossa on postmenopaussi oikkuineen ja tunnekuohuineen, mietin aika tarkkaan syyt ja taustatekijät näille antipatioilleni. Monesti olen päätynyt siihen tulokseen, että syy on kuin onkin hormonaalinen. Ahdistus ja ankeus, kahden A:n kombossa on yleensä taustalla yksi ämmä (menopaussi).

Kaiken tämän kruunaa väsymys ja omituisen iho-ongelmat. Saan finnejä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja mihin aikaan kuukaudesta tahansa. Hiuksetkin rasvoittuvat hirveän herkästi ja äskettäin huomasin, että minulle on kehittynyt kaksi uutta luomea. Onneksi ne ovat kehittyneet paikkoihin, jotka yleensä peitän vaatteilla. Tänä kesänä on kyllä tarkoitus käydä ahkerammin uimassa, mutta ajattelin hankkia naisten uimashortsit. Tunnen oloni vähemmän valaaksi, kun paksut reiteni eivät korostu niin voimakkaasti, ja lonkan alapuolelle syntynyt luomi katoaa kätevästi uimashortsien alle.

Aloitan myös sauvakävelyn. Koska en innostu salilla käymisestä, mutta olisi kivaa saada yläkropallekin jotain tekemistä, sauvakävely voisi olla uimisen ohessa hyväksi käsivarsille ja ryhdille. Sitä voisi myös harrastaa muun kävelyn yhteydessä, joten säästän siinä kivasti aikaa.  




 


Kommentit